​​​​​​Tuotteiden pa​kkaaminen j​​a pakkausmerkinnät​

E​lintarvikepakkausten yleiset vaatimukset

Yleisesti elintarvikkeen pakkaukselta edellytetään sitä, että se suojaa tuotetta likaantumiselta, mikrobiosaastutukselta, hapen ja valon vaikutukselta, kosteuden siirtymiseltä, vierailta hajuilta ja mekaanisilta vaurioilta. Pakkauksen tulee myös antaa informaatiota tuotteesta ja tänä päivänä pakkauksella on myös suuri merkitys tuotteen myynnin edistämisessä ja esillepanossa.  

Euroopan neuvoston ja Parlamentin (ENP) asetus N:o 1935/2004 elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista vaatii, että pakkausmateriaali on myös valmistettava hyvää valmistustapaa noudattaen niin, että siitä ei tavallisissa tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa siirry elintarvikkeeseen sellaisia määriä, jotka voivat:

a) vaarantaa ihmisen terveyden

b) aiheuttaa sopimattomia muutoksia elintarvikkeen koostumukseen tai 

c) aiheuttaa elintarvikkeen aistinvaraisten ominaisuuksien heikentymistä

Muita tavoitteita hyvälle pakkaukselle on sen helppokäyttöisyys, helppo avattavuus ja suljettavuus sekä mukava käsiteltävyys. Pakkauksen on oltava ympäristöä säästävä. Tuote tulee pakata riittävästi, mutta ei ”varmuuden” vuoksi, sillä se lisää paitsi kustannuksia myös ympäristölle koituvaa rasitusta.

Elintarvikk​eissa tapahtuvia laatumuutoksia

Säilytyksen aikana elintarvikkeissa tapahtuu monenlaisia muutoksia, jotka voidaan todeta sekä rakenteen, mikrobiologisen että aistittavan laadun heikentymisenä. Mikrobiologisen laadun heikentyminen ei aina välttämättä heijastu aistittavaan laatuun ja siksi turvallisuussyistä mikrobien ja erityisesti patogeenien kasvu on estettävä, sillä pahimmillaan ne voivat aiheuttaa hengenmenetyksen. Laatumuutosten taustalla on elintarvikkeiden alkuperä. Ne koostuvat orgaanisista aineista, joista tärkeimmät ovat hiilihydraatit, rasvat, valkuaisaineet sekä vesi. Näiden lisäksi niissä on suoloja, aromiaineita, vitamiineja jne. Kaikille em. komponenteilla on oma tärkeä merkityksensä tuotteen ominaisuuksiin ja hyväksyttävyyteen. Se missä suhteessa elintarvikkeen komponentit tuotteessa jakaantuvat, määrittää niiden kestävyyttä. Maitotuotteissa happamuus ja vesipitoisuus vaikuttavat oleellisesti niiden kestävyyteen. Lisääntynyt happamuus ja korkeampi kuiva-aine parantavat tuotteen säilyvyyttä olennaisesti. Tämä perustuu haitallisten mikrobien heikompaan kykyyn elää ja lisääntyä suuremmassa happamuudessa. Vastaavasti esim. kiinteämpi juusto, jossa on alhaisempi vesipitoisuus, säilyy pehmeää juustoa paremmin.  Yleisesti ottaen elintarvikkeet voidaan määritellä helposti pilaantuviksi tuotteiksi. 

Säilyvyyteen vaikuttavat monet tekijät, jotka voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Tuntemalla tekijät (joista pakkaus on yksi), voidaan estää haitallisia laatumuutoksi. Oikein valitulla pakkausmateriaalilla ja pakkaustavalla voidaan huomattavasti hidastaa ja joissakin tapauksissa jopa estää elintarvikkeen laadun heikentymistä säilytyksen aikana.

Maitojalosteiden pakkaukselle asettamia vaatimuksia

Kullakin elintarvikkeella on omat erityispiirteensä pakkausta ajatellen. Maitojalosteet ja niistä erityisesti juustot ja hapatetut nestemäiset maitotuotteet asettavat pakkaukselle omat vaatimuksensa, koska niissä tapahtuu mikrobien kasvua säilytyksen aikana.

​​

Ju​u​stot

Juustojen säilyvyydelle oikein valittu pakkaus on erittäin tärkeä. Kullakin juustotyypillä on omat pakkausvaatimuksensa. Vakumointi on usein juustoille käytetty pakkausmenetelmä säilyvyyden parantamiseksi ja pakkausmuovin tulee niissä tapauksissa täyttää sille asetetut vaatimukset. Seuraavat vaatimukset ovat kuitenkin samat kaikille juustotyypeille:

  1. Pakkauksen tulee suojata hapen vaikutukselta, jotta homeiden kasvulta ja rasvan hapettumiselta voidaan välttyä. Pakkauksen sauman pitävyyden on todettu olevan tärkeämpi kuin itse materiaalin hapen läpäisevyys.

  2. Pakkauksen tulee suojata juustoa kuivumiselta, jotta vältytään rakennemuutoksilta ja painohäviöiltä.

  3. Pakkausmateriaalin tulee olla riittävän kestävä juuston käsittelemiseksi käsin ja mahdollisesti myös koneellisesti.

  4. Pakkausmateriaalin hiilidioksidin (CO2) läpäisevyyden tulee olla sopiva. Jotkut juustot tuottavat kypsymisen aikana niin suuria määriä hiilidioksidia, että se voi aiheuttaa juustoon rakennevirheitä, mikäli ylimääräinen CO2 ei pääse poistumaan pakkauksesta. Suojakaasupakkauksessa hiilidioksidi parantaa juustojen kestävyyttä, mutta silloin pakkauksen hiilidioksidin läpäisevyys tulee olla alhainen. Suojakaasupakkauksessa toisena lisäyskaasuna käytetään typpeä (N2) ja sen ei tulisi läpäistä pakkausmateriaalia. Tämä mahdollistuu mm. kaksikerros muovilla, joista alempi polyeteeni-kerros pidättää veden ja ylempi polyamidi-kerros läpäisee hiilidioksidia osaksi, mutta pidättää typen. Suojakaasupakkauksessa liian suuri CO2:n osuus voi aiheuttaa makuvirheitä juustoon.

Muita juustoille soveltuvia pakkausmateriaaleja ovat elintarvikevaha ja elintarvikemaali. Vahaa käytettäessä juusto upotetaan kuumaan (75-85oC) sulaan vahaan, jonka yhteydessä juuston pinnalla olevat mikrobit kuolevat ja juusto saa sitä suojaavan vahapinnan. Elintarvikemaali toimii kuten vaha. Tuote maalataan kylmänä ja maali itsessään sisältää homeenestoainetta. Maalaus suoritetaan yleensä kahteen kertaan riittävän suojan aikaan saamiseksi.

Hapatetut nestemäiset m​​aitotuotteet

Hapatettujen nestemäisten maitotuotteiden pakkauksina käytetään muovipikareita ja nestekartonkipakkauksia, joiden antama säilyvyys on jo verrattain hyvä. Kuten kaikilla maitotuotteilla, tärkeätä on estää valon vaikutus tuotteeseen ja niin muovipikarit kuin kartonkipakkauskin toimii tässä yhteydessä varsin hyvin. Sekä muovipikareissa että kartonkipakkauksissa tuotteen säilyvyyttä voidaan parantaa syrjäyttämällä pakkausvaiheessa pakkauksesta happi käyttämällä CO2–lisäystä. CO2 estää haitallisten mikrobien kuten hiivojen ja homeiden kasvun, jolloin tuote ei pääse pilaantumaan. Hiilidioksidiin pakattujen tuotteiden maku säilyy useita viikkoja, jopa kuukausia muuttumattomana eikä sen ole todettu aiheuttavan virhemakuja tuotteeseen.

​Pakkausmerkinnät

Pakkausmerkintöjen​ tulee täyttää lainsäädännön vähimmäisvaatimukset. Pakollisten merkintöjen tulee olla:

  • helposti havaittavia

  • selviä

  • riittävän suurikokoisin kirjaimin tehtyjä

  • helposti luettavia

  • ymmärrettäviä

  • pysyvällä tavalla tehtyjä

Tavoitteena tulee olla, että normaalin näkökyvyn omaava henkilö pystyy lukemaan merkinnät vaivatta; ilman apuvälineitä samalla tavoin kuin sanomalehtiä taikka kirjoja lukiessaan. Edellisten lisäksi pakkausmerkintöjen tulee olla oikeellisia eivätkä saa siten olla totuudenvastaisia. Mikäli toimija haluaa lisätä ylimääräisiä pakkausmerkintöjä, kuten positiivisia väitteitä tai ilmaisuja, tulee myös niiden olla totuudenmukaisia eikä kuluttajaa saa johtaa harhaan niiden avulla.  

Vastuu elintarvikkeen merkintöjen tekemisestä ja niiden oikeellisuudesta on elintarvikealan toimijalla, joka valmistaa tuotteen tai harjoittaa elintarvikkeella liiketoimintaa. Vaikka jokainen elintarvikealan toimija on velvollinen huolehtimaan siitä, että elintarvike on määräysten mukainen, kohdistuu merkintävastuu ensi sijassa siihen elintarvikealan toimijaan, joka ensimmäiseksi laskee tai toimittaa tuotteen markkinoille. Lainsäädännön mukaan elintarvikealalla toimivien ei ole pitää kaupan, tarjoilla, luovuttaa, tuoda maahan tai vie maasta elintarviketta, jonka pakkausmerkinnät ovat merkintäsäädösten vastaiset. Kaupassa pakattujen ja irtotavarana myytävien tuotteiden merkinnöistä ja niiden oikeellisuudesta vastaa kauppa.

​​

Pakolliset pakkaus​​merkinnät

Pakolliset pakkausmerkinnät on tehtävä suomen ja ruotsin kielellä. Suomessa valmistetuissa elintarvikkeissa, joita myydään vain yksikielisissä kunnissa, voidaan käyttää näiden kuntien kielellä olevia yksikielisiä merkintöjä.

Kirjasinkoon on oltava vähintään 1,2 mm (x-korkeus).  x-korkeuden on oltava vähintään 0,9 mm, kun on kyse pakkauksista ja astioista, joissa suurimman pinnan pinta-ala on pienempi kuin 80 cm2.

Pakollisia pakkausmerkintöjä ovat:

1. Elintarvikkeen nimi

2. Ainesosaluettelo ja tarvittaessa tiettyjen ainesosien määrä

  • Ainesosat: Luettelo kaikista tuotteen ainesosista painon mukaan alenevassa järjestyksessä käyttöhetkellä elintarvikkeen valmistusprosessissa

  • Lisäaineet ilmoitetaan käyttötarkoitusta osoittavan ryhmänimen lisäksi lisäaineen nimellä tai numerotunnuksella, E-koodilla. Esimerkiksi: sakeutusaine (pektiini) tai sakeutusaine (E 440)

  • Ei vaadita ainesosaluetteloa: juustot, voi, hapatettu maito ja kerma, joihin ei ole lisätty muita ainesosia kuin valmistuksen kannalta välttämättömiä maitovalmisteita, elintarvike-entsyymejä ja mikrobiviljelmiä tai muun juuston kuin tuorejuuston ja sulatejuuston valmistuksessa tarvittavaa suolaa

  • Ei tarvitse mainita ainesosaluettelossa: elintarvikelisäaineet ja elintarvike-entsyymit jotka sisältyivät yhteen tai useampaan elintarvikkeen ainesosaan ja niillä ei ole teknologista vaikutusta valmiissa tuotteessa tai joita käytetään valmistuksen apuaineina

  • Allergeenit ilmoitetaan ainesosaluettelossa aineen tai tuotteen nimellä siten, että ne selvästi erottuvat muista ainesosista esim. kirjasinlajin, -tyylin tai taustavärin avulla

  • Ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä on ilmoitettava silloin, kun kyseinen ainesosa tai ainesosien ryhmä

a) esiintyy elintarvikkeen nimessä tai kuluttaja tavallisesti yhdistää sen kyseiseen nimeen (esimerkiksi, jos tuotteen kauppanimi on mansikkajogurtti, on mansikan prosenttiosuus lopputuotteessa mainittava)

b) korostuu merkinnässä joko sanoin tai kuvin tai graafisen esityksen avulla (esimerkiksi, jos jogurttipurkin etiketissä on mansikan kuvia, on mansikan määrä mainittava)

c) on olennainen elintarvikkeen luonnehtimiseksi ja sen erottamiseksi tuotteista, joihin se voidaan sekoittaa sen nimen tai ulkomuodon vuoksi.

  • tietyt ainesosat voidaan ilmoittaa ryhmänimellä yksilöllisen nimen asemasta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikki mausteet tai yrtit, joiden osuus tuotteessa on enintään 2 painoprosenttia (”mausteet” tai ”mausteseos” tai ”yrtit” tai ”yrttiseos”)

3. Sisällön määrä

  • Sisällön määrä on ilmoitettava kiinteistä elintarvikkeista Suomessa yleisesti käytetyin painoyksiköin. Nestemäisten valmisteiden sisällön määrä on ilmoitettava Suomessa yleisesti käytetyin paino- tai tilavuusyksiköin. Jäätelön määrä ilmoitetaan painoyksiköin.

4. Viimeinen käyttöajankohta (parasta ennen tai viimeinen käyttöpäivä)

  • Elintarvikkeen pakkauksessa on ilmoitettava sen vähimmäissäilyvyysaika (”parasta ennen” –merkintä), millä tarkoitetaan ajankohtaa, johon asti elintarvike oikein säilytettynä säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet

    • esim. pastöroidut maidot ja kermat, hapanmaitotuotteet, kypsytetyt juustot, pastöroidusta maidosta valmistetut tuorejuustot, ​jäätelö, pastöroidusta kermasta valmistettu voi

  • Mikrobiologisesti helposti pilaantuvan elintarvikkeen pakkauksessa on ilmoitettava viimeinen käyttöajankohta, jolla tarkoitetaan ajankohtaa, johon asti elintarvike on turvallisesti käytettävissä eli ”viimeinen käyttöpäivä”. 

    • esim. raaka​​maito, tuorejuustot eli kypsyttämättömät juustot ja muut maitotuotteet, joita ei ole lämpökäsitelty. 

​5. Valmistajan nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite

  • sekä tunnistusmerkintä, jos tuote on valmistettu laitokseksi hyväksytyssä meijerissä. Siinä annetaan tieto elintarvikkeen valmistaneesta laitoksesta (laitoksen hyväksymisnumero) ja jäsenvaltiosta, jossa laitos sijaitsee 

    • ​soikio, jonka sisällä on: FI, laitoksen numero, EY

6. Alkuperämaa, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan

7. Elintarvike-erän tunnus

  • valmistus- tai pakkauspäivä tai eränumero

8. Säilytysohje tarvittaessa

  • Merkintä vaaditaan silloin, kun tuotteen säilyminen ilmoitettuun ajankohtaan saakka edellyttää huoneenlämpötilasta poikkeavaa lämpötilaa tai muutoin erityisiä säilytysolosuhteita. Pakollinen kaikkiin helposti pilaantuviin tuotteisiin 

9. Käyttöohje tarvittaessa

10. Varoitusmerkintä tarvittaessa

  • Tuotetietoihin on merkittävä ”sisältää aspartaamia (fenyylialaniinin lähde)”, jos aspartaami/aspartaamiasesulfaamisuola on ainesosaluettelossa ilmoitettu E- numerolla tai ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”, jos aspartaami/aspartaamiasesulfaamisuola on ainesosaluettelossa ilmoitettu omalla nimellään

  • Allergeenien ristikontaminaatio esim. ”Saattaa sisältää pähkinää”

11. Elintarvikkeen alkoholipitoisuus, jos se nestemäisessä elintarvikkeessa on yli 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä elintarvikkeessa enemmän kuin 1,8 painoprosenttia

12.  Ravintoarvoilmoitus

Ravintoarvoilmoitus tulee pakolliseksi 13.12.2016. Pakollisen ravintoarvoilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot:  

  • energiasisältö

  • rasvan ja tyydyttyneiden rasvojen määrä

  • hiilihydraatin määrä

  • sokereiden määrä

  • proteiinin määrä

  • suolan määrä (ravintoarvoilmoituksen välittömään läheisyyteen voidaan liittää maininta siitä, että suolapitoisuus johtuu yksinomaan maidon luontaisesta suolasta​

  • Ravintoarvo voidaan ilmoittaa 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa, annosta tai kulutusyksikköä kohti

  • Ravintoarvomerkinnän tiedot on esitettävä yhtenä kokonaisuutena samassa näkökentässä ja helposti havaittavassa paikassa

  • Ravintoarvo voidaan määrittää joko laskennallisesti (kun tiedetään ainesosien ravintosisältö, jota tietoa löytyy Finelin sivuilta) tai teettämällä koostumusmääritys laboratoriossa

​Elintarvikkeet, jotka on vapautettu pakollista ravintoarvoilmoitusta koskevasta vaatimuksesta: 

  1. Jalostamattomat tuotteet, jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta tai ainesosien ryhmästä (esimerkiksi raakamaito)

  2. Jalostetut tuotteet, jotka on jalostettu ainoastaan kypsyttämällä ja jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta tai ainesosien ryhmästä (esimerkiksi piimä)

  3. Elintarvikkeet, käsityönä valmistetut elintarvikkeet mukaan lukien, joita pieniä tuotemääriä tuottava valmistaja toimittaa suoraan loppukuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan loppukuluttajalle

Lisätie​toa:

Eviran ohje (17030/1). Ravintoarvomerkintäopas

Eviran ohje (17052/1). Ravitsemus- ja terveysväiteopas

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=category&cid=23​

​​

Vaatimuksenmuk​aisuuslausunto

Pakkausmateriaalit ovat ns. elintarvikekontaktimateriaaleja ja lainsäädäntö asettaa niille vaatimuksia: Kts. Eviran kooste Elintarvikekontaktimateriaalit ja vastaava EU-portaalin kooste. Kaikilta elintarvikekontaktimateriaaleilta ja tarvikkeilta vaaditaan vaatimustenmukaisuuslausunto (Declaration of Compliance). Tässä on keskeistä, että

  • ostaja tietää, mitä vaatimuksia materiaalin tulee täyttää ja 

  • myyjä tietää, mihin tarkoitukseen materiaalia halutaan käyttää 

Vaatimuksenmukaisuuslausunto tarkoittaa pakkausmateriaalilla annettavaa elintarvikekelpoisuustodistusta, joka liitetään pakkausmateriaaleihin ja tarvikkeisiin toimitusketjun eri vaiheissa siihen saakka, kunnes materiaali tai tarvike yhdistetään elintarvikkeen kanssa. Materiaaleissa ja tarvikkeissa tulee olla mainittu sanat ”elintarvikekäyttöön” tai malja-haarukka tunnus. Lisäksi vaaditaan valmistajan tai markkinoijan nimi ja osoite sekä tarvittaessa ohjeet turvallista käyttöä varten ja tunniste jäljitettävyyden mahdollistamiseksi. ​

​Pakkausm​ateriaalitoimittajia

Pakkausmateriaalitoimittajat ovat Pakkausyhdistyksen jäseniä. Toimittajia löydät Pakkausyhdistyksen sivuilta www.pakkausyhdistys.fi tai linkistä http://tuoteluettelo.pakkaus.com/pub/luettelo​