​​Tuorejuustojen lisäaineet ja apuaineet

Lisäaineiksi luokiteltujen aineiden käyttö tuorejuustojen valmistuksessa ei ole yleistä. Tiettyjen tuorejuustojen valmistuksessa lisäaineilla voidaan parantaa valmistusprosessin hallintaa ja lisätä myös saantoa ja sitä kautta parantaa tuotannon taloudellisuutta.

Happamuuden säätöaineet:

Happamuuden säätöaineista kalsiumkloridin (E509) ympärillä käydään paljon keskustelua sen luokiteltavuudesta lisäaineeksi. Jotkut argumentit puoltavat sen luokittelua valmistuksen apuaineeksi, mutta toistaiseksi se kuuluu ilmoitettaviin lisäaineisiin. Kalsiumkloridi parantaa usein prosessin taloudellisuutta on verrattain usein tuorejuustojen valmistuksessa käytettävä lisäaine. Kalsiumkloridin annosteluun sovelletaan quantum satis –periaatetta.

Toinen tuorejuustojen valmistuksessa käytettävä happamuuden säätöaine on sitruunahappo (E330), jota voidaan käyttää hapatteen, piimän, sitruunamehun, etikan tai maitohapon asemesta maitopohjan happamuuden lisäämiseen ja siten juustomaidon sisältämän kaseiinin saostamiseen

Säilöntäaineet:

Hapatettuihin tuorejuustoihin usein luokiteltavat esim. feta-tyyppiset juustot ovat happamuudesta huolimatta hyviä kasvualustoja hiivoille ja homeille. Säilöntäaineiksi luokiteltavat sorbiinihappo (E200), kaliumsorbaatti (E202) ja kalsiumsorbaatti (E203) ovat niissä usein käytettyjä säilöntäaineita estämään hiivojen ja homeiden kasvua, mutta myös eräiden bakteereiden kasvua. Tuotteelle annettu enimmäismäärä kyseisille lisäaineille  (E200-203) on 1000 mg/kg tuotetta.